Miksi kirjavinkkausta?

Innostuin kirjavinkkauksesta kirjastovirkailijopintojeni kirjallisuuden kurssilla, jolla harjoittelimme vinkkausta. Vinkkasin aiheenani Helsinki nuorten aikuisten kaunokirjallisuudessa. Vinkkaus oli niin kiinnostavaa, että päätin tehdä siitä lopputyöni. Vinkkasin työväenopiston seniorien lukupiirille ja vinkkaus meni erittäin hyvin. Sain innostunutta palautetta ja ryhmä oli ihanan aktiivinen ja keskusteleva. Lisäksi he päättivät ottaa lukupiiriinsä luettavaksi yhden vinkkaamani teoksen, eli Eduardo Mendozan Tulvan vuoden. Yksi tärkeä tavoitteeni siis täyttyi: vinkkaukseni meni oikeasti käyttöön eli lukupiiriin luettavaksi.

Aikuisille on Suomessa vinkattu kai vähemmän kuin lapsille; lapsille ja nuorille vinkataan paljon koulun ja kirjaston yhteistyössä. Mutta aikuisille, erityisesti kasvavalle senioriväestölle, täytyy vinkata myös!

Vinkkauksesta innostuneena suunnittelin vinkkausprojektin senioreille yhdessä esimieheni ja muutaman kirjaston kanssa ja haimme siihen rahaa: opetusministeriö jakoi rahaa lukemisharrastuksen edistämiseen. Apurahaa emme valitettavasti saaneet, mutta olen kuitenkin toteuttanut vinkkauksiani pienimuotoisesti. Seuraava vinkkausryhmä on Malmin Martat ja myöhemmin keväällä kirjaston eläkkeellä olevan henkilökunnan ryhmä.

Mercè Rodoreda: Timanttiaukio

Mercè Rodoreda: Timanttiaukio

Otava 1988

Suom. Jyrki Lappi-Seppälä

s. 148

“Olin myynyt isä Joanin kultarahatkin aikaa sitten, ja niitä myydessäni minusta tuntui, kuin suustani kiskottaisiin viimeinenkin hammas. Kaikki oli lopussa. Missä oli suppilo? Minne olin sen pistänyt? ------- Nyt tarvitsi vain ostaa lusikkavettä. Kun lapset nukkuisivat, tunkisin  suppilon niiden suuhun ja kaataisin lusikkaveden sen läpi. Sitten tekisin saman itselleni. Päästäisiin kaikesta eroon; kaikki olisivat tyytyväisiä, kun ei tehty pahaa kenellekään, eikä kukaan meitä kaivannut. Minulla ei ollut edes viitosta lusikkavettä ostoon.”

Miten leskeksi jäänyt Natalia selviää kahden lapsensa kanssa Barcelonassa Espanjan sisällissodasta ja äärimmäisestä köyhyydestä? Mitä tapahtuu, kun Natalia lähtee epätoivoisena ostamaan lusikkavettä virnakauppiaalta?

Natalian mies, Quimet on kuollut sisällissodassa, kuten myös hänen paras ystävänsä Cintet. Ainoa mitä Quimetistä jäi jäljelle, oli rannekello, jonka miliisit toivat Natalialle.Sodan aikana Natalia on lähettänyt poikansa Antonin lasten siirtolaan, jotta toisella lapsella, Rita-tytöllä, olisi enemmän ruokaa kotona. Antonista tulee hiljainen poika, kaunis mustatukkainen pikkupoika on ajeltu kaljuksi, jalat on kuin tikut ja vatsa pömpöttää, ja isot lapset kiusaavat siirtolassa Sillä aikaa tytär Rita ikävöi isoveljeään, mutta kotona ei ole enempää ruokaa. Sovitun ajan jälkeen Anton tuodaan kotiin siirtolasta. Sodan aikana Natalia on myynyt miltei kaiken omaisuutensa, jopa huonekalut, ostaakseen lapsille ja itselleen ruokaa. Mutta nyt rahat on loppu ja Natalia on menossa ostamaan lusikkavettä.

Richard Ford: Roihu

Richard Ford: Roihu

Tammi 1990

Suom. Sirkka Suomi

Vuonna 1960 Montanassa, Yhdysvalloissa, riehuvat isot metsäpalot. Lukiolaispoika Joen isä, Jerry, on lähtenyt sammutustöihin. Metsäpaloista huhutaan kaikenlaista:  intiaanit ovat sytyttäneet ne saadakseen töitä palon sammutuksessa. Ja että vankilaan tuomitut murhamiehet ovat ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi sammuttamaan ja karkaavat sitten omille teilleen. Metsäpaloista sanotaan myös, että ne lumoavat ihmiset, eikä niiden edes haluta sammuvan.

Perheen isä Jerry on tehnyt sekalaisia hommia, kuten opettanut golfia klubilla. Perhe on muuttanut isän töiden perässä pitkin Amerikkaa, ja Jerry kuvittelee yhä voivansa rikastua.

Joen äiti, Jenny, rakastuu toiseen mieheen eli Warren Milleriin sillä aikaa kun Jerry on sammuttamassa metsäpaloja. Toisaalla roihuavat metsäpalot ja toisaalla Jennyn tunteet. Joen isä saa tietää - ja mitä perheelle tapahtuu sitten?

s.182-3

“Ja mitä minä näin oli isäni joka nousi portaat ylös pienelle kuistille, joka oli talon julkisivun puolella. Hän kääntyi ja käveli kuistin toiseen  päähän, suoraan ikkunan ohi. Kuulin hänen askeltensa töminän kuistin lautalattialla. Kuulin heikkoa pulputusta, kuin jotain kaadettaisiin ulos pullosta. Ja silloin tiesin mitä hän teki, tai ainakin yritti tehdä. ------ Hän kaatoi sen sisältöä - bensaa tai paloöljyä jonka oli ostanut - kuistin ja talon ulkoseinän rajaan. Ja minä halusin estää häntä, mutta hän liikkui nopeasti ja minä istuin paikoilleni jähmettyneenä autossa, enkä kyennyt liikuttamaan käsiäni enkä huutamaan hänelle niin että voisin käskeä häntä lopettamaan. Näin hänen tumman hahmonsa ikkunan edessä. Silloin kuistille syttyi valo ja Warren Miller avasi oven, juuri kun isä oli tullut melkein sen kohdalle. Warren astui ulos valaistulle kuistille - näin miten hän ontui.”

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Otava 2007

Suom. Kristina Rikman

Kaikki mitä rakastin kertoo kahden taiteilija-tutkija -perheen elämästä 1980-luvun New Yorkissa, SoHossa. Perheet ovat ystäviä keskenään ja asuvat päällekkäisissä asunnoissa.

Perheisiin syntyy pojat samoihin aikoihin. Myös pojat ystävystyvät. Poikien elämät muuttuvat hyvin erilaisiksi jo pienenä: toisen perheen  vanhemmat eroavat pojan ollessa muutaman vuoden ikäinen, ja poika saa sekä äiti- että isäpuolen. Toisen perheen vanhemmat pysyvät        yhdessä. 11-vuotiaina pojat lähtevät kesäleirille, joka muuttaa perheiden elämän. Mitä leirillä tapahtuu ja millaiseksi elämä muuttuu sen jälkeen?

Poikien vanhemmat lähtevät viemään poikia leirille:

s.170-171

“Kun pääsimme autolle, käännyin katsomaan poikia --------- joiden hahmot kutistuivat sitä mukaa kun pikkubussi eteni pihatieltä maantielle. Matthew nosti kättään ja vilkutti meille. Kaukaa katsottuna hän näytti hyvin pieneltä pojalta, jolla oli liian isot vaatteet. Panin merkille, miten laihat hänen jalkansa olivat ja miten kapealta hänen kaulansa näytti hulmuavan T-paidan sisällä. Hän seisoi edelleen lippalakki kädessään ja minä näin miten tuuli pyyhkäisi hiustupsun pois hänen kasvoiltaan.”

Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi

Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi

Tammi 1999

Suom. Tarja Härkönen

Mendozan romaanissa eletään 1950-luvun Kataloniassa, joka Espanjan sisällissodan jälkeen kärsii Francon sorrosta. On tulvan vuosi, ukonilmat ja rankkasateet saavat joet tulvimaan - ja samalla tulvivat myös ihmisten tunteet.

Nuori ja toimelias abbedissa, sisar Consuelo menee pyytämään rahallista apua suurtilallinen don Augusto Aixelàlta luostariin perustettavaa vanhainkotia varten. Augusto on vanhaa aatelisukua. Nunna tarvitsee rahaa vanhainkodin rakentamista varten. Miten rakennushankkeen käy, saadaanko luostariin uusi vanhainkoti? Ja millaiseksi nunnan ja tilallisen suhde muodostuu, kun he tapaavat rakennushanketta suunnitellessa?

                

“Jos et anna minun syleillä itseäsi, niin miksi olet tullut tänne? mies kysyi. Sanomaan sinulle hyvästit. Olen kirjoittanut pitkän kirjeen sisarkunnan aluejohtajattarelle ja sanon siinä, että minun on päästävä lähtemään tästä kylästä, pyydän myös saada liittyä johonkin suljettuun luostariin, päätökseni on lopullinen ja kirjeen olen jo lähettänyt. Hän piti hetken tauon, rykäisi ja jatkoi rauhallisemmalla äänellä: Halusin sanoa tämän sinulle kasvoista kasvoihin. Augusto Aixelà oli hiljaa, kuin punniten kuulemaansa, ja kysyi sitten. Miksi haluat hautautua elävältä? Koska rakastan sinua, vastasi nunna nopeasti, en tiedä milloin rakastuin ja miten se tapahtui, sillä kun yritin muistaa sitä hetkeä, niin minusta tuntui kuin olisin rakastanut sinua aina, ja kun yritän ajatella asiaa järkevästi, en löydä yhtään ainoaa syytä koko maailmassa, miksi en rakastaisi sinua.”

Mutta sattuma puuttuu peliin. Yllättäen sisar Consuelo joutuu lähtemään vuorille hoitamaan haavoittunutta tasavaltalaississiä ja kuulla Augusto Aixelàsta asioita, jotka eivät ole kovin miellyttäviä. Mikä lopulta on totuus don Augusto Aixelàsta - ja kenen totuus? Mitä sisar  Consuelolle ja Augusto Aixelàlle tapahtuu?

Torgny Lindgren: Pylssy

Torgny Lindgren: Pylssy

2002 Tammi

suom. Liisa Ryömä

Täydellistä pylssyä ja uutista jahtaamassa

Lindgrenin Pylssyn tapahtumapaikkana on pieni kyläpahanen Pohjois-Ruotsissa. Siellä asuu toimittaja, joka kirjoittelee mielikuvituksellisia pikku-uutisia paikkakunnan lehteen.

Kuka määrää, mitä ja miten saa kirjoittaa västerbottenilaiseen paikallislehteen - päätoimittajako? Saako vaatimaton toimittaja kirjoittaa keksittyjä, sepitettyjä tai liioiteltuja uutisia? Mitä on todellisuus ja kenen todellisuus, päätoimittajan vai pikku toimittajan?

Keksittyihin uutisiin suivaantunut päätoimittaja lähettää ankaran kirjeen västerbottenilaiselle toimittajalleen:

s. 11

“Mutta järkkymätön totuus, suorastaan kumoamaton käsky on, että sellaista mikä on pelkkää keksintöä ja sepitelmää ja houretta ei missään olosuhteissa saa julkaista painettuna. Todellisuus on luonnoltaan dokumentaarinen. Tämän vuoksi minä kiellän teitä mitä ankarimmin tästämisin kirjoittamasta uutisia. Minä kiellän teitä kirjoittamasta yhtä ainutta riviä!”

Torgny Lindgrenin Pylssy pohtii mm. kirjoittamista, totuutta, ns. todellisuutta ja keuhkotautia täydellisen pylssyn etsimisen ohella. Tiedättekö mikä on pylssy? (Pylssy on syltynkaltainen ruokalaji.)

Toimittaja kirjoittaa uutista salaperäisestä tekstiilikauppiaasta, Robert Maserista, joka kiertelee bussilla ja myy paitoja ja lakanoita ynnä muuta. Tosin  Maserin myymät lakanat kestävät vain pari viikkoa kovassa käytössä.

Tekstiilikauppiaskin yrittää tehdä pylssyä, mutta hänen keitoksensa ei pysy koossa, niin kuin oikean pylssyn pitäisi. Hän saa pakkomielteen löytää täydellisen, oikean, aidon pylssyn, ja saa maisteluretkilleen kaveriksi opettaja Lars Högströmin. Kesän aikana he tekevät moottoripyörällä parikymmentä maisteluretkeä lähiseudulle. Löytyykö täydellinen pylssy, miten tekstiilikauppiaan käy ja saako toimittaja uutisensa valmiiksi?

Annie Proulx: Maan tomua

Annie Proulx: Maan tomua

Kertomuksia Wyomingista 2

suom. Hanna Tarkka

Otava 2008

Villin lännen meininkiä

Maan tomua –kokoelman novellit sijoittuvat Wyomingiin, keskelle ei-mitään. Tuppukylässä asukkaiden on keksittävä itselleen huvituksia, kuten parrankasvatuskilpailu tai kuumassa kylpytynnyrissä lutraaminen. Ja pyrkimyksenä jokaisella on olla omalla tavallaan erikoinen – ja hyvinhän he siinä onnistuvat!

Novellissa Kilpailu  Elk Toothin asukkaat, karjapaimenet ja duunarit, kyllästyvät talveen ja päättävät aloittaa seuraavana syksynä parrankasvatuskilpailun. Pisimmälle parralle oli luvassa rahapalkinto, joka talletettiin keramiikkapurkkiin Amanda Gribbin baariin. Amandan baarissa kilpailijat saavat selailla partamuotia käsitteleviä kirjoja, ja Amanda kyllästyy jo koko asiaan, koska baaritiskille tippuu päivittäin karvoja. Useimmat asiakkaat eivät ole lukumiehiä – Amanda arvelee, että useimmat järsisivät kirjan, jos sellaisen saisivat. Kilpailijat ostavat erilaisia tököttejä kiihdyttääkseen parrankasvuaan.

Kuten kaikissa länkkäreissä, tässäkin baariin tulee salaperäinen muukalainen. Miten käy parrankasvatuskilpailussa?

s. 172

”Miehellä oli suuri värillinen liina pään ja punainen silkkihuivi suun ympärillä kuin klassisella maantierosvolla. Kun hän astui baariin, hän avasi huivin ja kiskaisi liinan päästään ja silloin Creel Zmundzinskin suu loksahti auki.”

Novellissa Kuumien kylpyjen kesä pikkukaupunkiin leviää uusi muotivillitys: pihalle pitää saada valtava amme, jossa voi kylpeä. Niitä ei tietenkään osteta, vaan vanhat karjan juottoaltaat ym. otetaan uudestaan käyttöön. Myös Willy Huson hankkii pihalleen valtavan valurautapadan ja alkaa lämmittää kylpyvettä. Pohjasta nousee kaikenlaista kuonaa, hiirenpapanoita, olkisilppua ja ruostetta. Pata on kuin kannibaalien soppakattila. Mutta kun kyläläiset menevät uteliaina katsomaan Willyn kannibaalikeitosta, miestä ei näy missään. Vain ampiaispesä kelluu höyryävän veden pinnalla. Mihin Willy on kadonnut?

Lainassa Floridasta -novellissa baarinpitäjä Amanda Gribb kasvattaa puutarhassaan tomaattia ja papuja ja inhoaa lehmikarjaa, vaikka asuukin seudulla, jossa karjankasvatus on pääelinkeino. Amanda on salaa kasvisyöjä. Eräänä aamuna Amandan puutarha on tuhottu, lehmät ovat talloneet ja syöneet miltei kaiken. Mutta Amanda keksii loistavan keinon lehmien häätämiseksi – puhelu Floridaan ja homma hoituu. Mitä Amanda keksi? Lue novelli Lainassa Floridasta, niin saat tietää.